Haukupomoa

Pomoni on Tarja Halonen

Olen 27-vuotias akateemisesti koulutettu mies. Työssäni joudun tekemään
paljon vastuullisia päätöksiä ja odotan saamani palkkion olevan sen
mukainen. Pomoni on toista mieltä.

Pomon mielestä yksikössä kaikkien tulee saada saman verran. Korotusta
pyydettäessä pomo vetoaa siihen, että kaikille ei voida maksaa niin
paljon – vaikka en minä rahaa pyydäkään kuin itselleni!

Palkka on ihan hyvää (muutenhan olisin jo muualla), mutta tässä
ympäristössä on käytännössä mahdotonta saada palkkaa vastaamaan omaa
lahjakkuuttaan. Saan esimerkiksi vain vähän enemmän kuin eräs tyttö,
jolle saa koko ajan olla selittämässä aivan perustason juttuja jotka
kesäpoikakin osaa.

Ja kaikki tämä vain pomon sosialististen ideoiden takia. No, firmahan
siinä menettää tehokkuudessa, kun kykyjä ei arvosteta.

Johtajan palkintotarrat

Meillä myytiin ennen lainoja, maksettiin laskuja ja tehtiin erilaisia kassatoimenpiteitä. Vuosien kuluessa olemme alkaneet myydä myös jäsenyyksiä, eläkkeitä, vakuutuksia, rahastosijoituksia jne. Kohta ne keksii yhdistää kännykkäkaupankin meidän toimenkuvaamme.

Johtajamme on keksinyt kannustukseksi tarrat. Hän käy kerran, tarvittaessa kaksi kertaa viikossa Tiimarissa ostamassa lisää tarroja varastoihin. Kahvihuoneen seinällä on iso taulukko, jossa jokaisella työntekijällä on oma sarake. Jokaisesta uudesta jäsenyydestä, lainasta, vakuutuksesta, rahastosijoituksesta jne. saa tarran. Omituisinta on, että tämä toimii! Me aikuiset ihmiset suorastaan kilpailemme keskenämme tarroista. Tuloksemme on pitkään ollut koko ryhmän parhaita.