Viimeisimmät tarinat::
Laiskat alaiset
Minä olen pomo joka tienaa 5000€ kuukaudessa. Minua nyppii kun laiskat alaiseni jotka tienaa jopa 1500€ kuukaudessa juoruaavat vain keskenään niillä parilla kahvitauolla mitkä olen heille myöntänyt. Minkä takia ne eivät voisi senkin aikaa käyttää tehokkaasti työntekoon. Jos ne tekisivät silloinkin töitä min tienaisin varmaan 200€ enemmän, eikä minun tarvitsisi norkoilla työpaikalla sitäkään parituntista minkä nyt teen, kiva on kavereiden kanssa golffata ja lasketella päivät. On tää pomon homma kivaa!!!
Rehtori
Rehtori siinä koulussa, jossa vielä toistaiseksi olen töissä, ei ole kuullutkaan johtamistaidoista. Tukea ei saa ja kaikkiin työhön liittyviin huoliin suhtaudutaan avoimen ivallisesti. Rehtoria eivät kiinnosta koulun asiat, sillä hän on pyrkimässä ensi vuonna koulutoimenjohtajaksi toiseen kaupunkiin vain vuoden virkaa pidettyään. Toivon, että hänen lähtönsä jälkeen helpottaa, vaikka vähän arveluttaakin, mitä jos tämä johtamis”kulttuuri” jää elämään hänen jälkeensä?
Pahinta on, että olen kärsijänä yksin. Koulun muita opettajia eivät rehtorin puheet ja asenne tunnu suuremmin haittaavan. He vertaavat niitä varmastikin nykyisen edeltäjään, joka oli kuulema aivan liian lepsu eikä osannut tehdä päätöksiä ollenkaan. En kyllä itse pidä diktatuurista yhtään enempää.
Painija-pomo
Kun pomo pyysi mua jäämään töiden jälkeen, ihmettelin vähän. Meillä ei ole useinkaan tarvetta jäädä ylitöihin, pikemminkin päin vastoin, mikä johtuu tämän nimenomaisen pomon kyvyttömyydestä hankkia ostoja. Se pyysi toimistoon ja (olen siis mies niinkuin pomonikin) kysyi, haluaisinko vähän painia hänen kanssa. Pidättelin naurua ja pyysin selittämään. (Pomohan on junnuna harrastanut painia PM-tasolla.) Sanoin, että olen enemmän sählymiehiä. Pomo jankkasi jonkun aikaa ja yritti sitten näyttää vyörytysotetta.
En ole mikään homovihaaja mutta minuahan eivät miehet vyörytä. Töissä on sellainen ilmapiiri, ettei näitä juttuja voi oikein ottaa puheeksi kenenkään kanssa. Sinut “junaillaan” sivuun hyvin nopeasti.
Potkut raskauden takia
Työskentelin kampaamossa, kun tulin raskaaksi. Koeaikani oli vielä kesken, kun kerroin raskaudesta pomolleni. Muutama päivää myöhemmin minut irtisanottiin “koska työni jälkeen ei oltu tyytyväisiä”. Aikaisemmin en ollut saanut mitään negatiivista palautetta. Raskaudellahan ei tietenkään ollut mitään tekemistä irtisanomisen kanssa.
Pomo kusetti palkankorotuksella
Työskentelin eräässä konsulttiyrityksessä. Olimme keskustelleet palkankorotuksesta. Sitten tulin raskaaksi ja kerroin siitä pomolleni. Onnittelujen sijaan pomo (nainen) tokaisi, että “palkankorotus voidaan näissä olosuhteissa unohtaa”. Sain muutamaa viikkoa myöhemmin keskenmenon, johon luultavasti työpaikan ilmapiirin aihauttama stressi osaltaan vaikutti. Muutamaa kuukautta myöhemmin yritin palata palkkakeskusteluihin, jolloin vastaus oli “katsotaan sitä sitten myöhemmin, täytyy puhua muiden osakkaiden kanssa.” En jäänyt odottelemaan kuvitteellista palkankorotusta.
Eipä kiinnosta lähteä töihin aamuisin
Työni viestintätoimistossa luulisi olevan kovin helppoa, sillä pomo tekee kaikki työni. Olen ollut samoissa tehtävissä jo kolme vuotta, mutta silti pomo syynää kaikki kirjoittamani lehtijutut ja kirjoittaa ne uusiksi. Ei siksi että niissä olisi virheitä, vaan koska haluaa päteä. Ainakin muutaman lauseen paikka on vaihdettava, jos ei sitten muuta korjattavaa keksi. Voin kertoa, että on suorastaan äärimmäisen inspiroivaa ja motivoivaa tehdä työtä, jossa minuun luotetaan näin valtavasti. Mihin oikein tungen tämän kaiken ovista ja ikkunoista sisään hyökyvän vastuun? Kun kerran esitin toivomuksen siitä, että saisin ottaa vastuun omasta työstäni, pomon vastaus oli: minä en anna sinulle vastuuta, sinun on se itse otettava. Mitäpä tässä sitten muuta kuin telepatiakurssille. Heti, kun osaan ennalta arvata pomon mielenliikkeet, voin ottaa vastuun ja tehdä juttuihini ja valmiiksi ne korjaukset, jotka hän tekisi. Jep jep.